Kuudennen luokan viimenen kuukausi oli hienoo aikaa. Meillä oli paljon retkiä ja kaikenlaisia
poikkeuspäiviä. Kevätjuhlaa harjoteltiin ja tehtiin viimesiä kokeita. Toukokuu oli lämmin ja aika sateinen,
mut se oli hyvä, koska mulle tulee katu- ja siitepölystä kurja olo. Retkillä pääsi myös vähän vapaammin
olemaan Julian ja Emilin kanssa. Aikasemmin mulla oli ollu muitakin kavereita, mut mun antiikin reissujen
jälkeen mä olin alkanu vältellä muita ja musta tuntu että muut pojat vältteli mua. Emil oli edelleen luokan
kingi ainakin silloin kun se tahtoi olla. Sekin oli kuitenki jääny koko ajan enemmän sivuun muiden jutuista.
Ehkä meistä tuntui että muut oli vielä niin lapsellisia. Me oli kuitenkin nähty ja koettu yhessä sellasia
juttuja, että toisten poikien jutut tuntui jotenkin älyttömän laimeilta. Tai no okei, ehkä meilläkin oli välillä
aika pellemeininki. Kerran me leikattiin ämpäreihin aukot silmille, vedettiin ne päähän, otettiin mukaan
pari ämpärillistä vesi-ilmapalloja ja asetuttiin passiin yhen pyörätien varteen. Me sovittiin, että herrasmiehet ei kiusaa lapsia eikä vanhuksia, mutta muut on vapaata riistaa. Muutama makoisa tälli saatiinkin ohikulkijoihin. Jotkut ei osannu suhtautua asiaankuuluvalla huumorilla siihen, että tuplaosuma kasteli niiden vaatteet. Yks kalju apina lähti raivona meidän perään, mutta me päästiin karkuun. Siinä oli parkourtaidoista apua kun piti vipeltää menemään ämpäri päässä pitkin metsiä. Äijä kirosi kauheesti kun se ei saanu meitä kiinni. Takaa-ajon aikana kyllä pelotti, mut jälkeenpäin mun maha kramppasi naurusta.
Ei meidän elämä nyt ihan hetkessä muuttunu vakavaksi ja tylsäksi aikuisten keskusteluerämaaksi, mutta silti joku etäisyys meidän ja muiden poikien välille muodostui. Julialla oli vissiin tytöissä muutama hyvä kaveri, mutta sekin oli paljon meidän kanssa. Mä olisin voinu katella sen silmiin loputtoman kauan ja jos mä oon ihan rehellinen, kyllä mä aika usein katoinkin. Nimittäin Julian kuvia mun puhelimessa. En mä sitä livenä ilennyt tuijottaa muuten kuin sillon jos se ei nähny. Ja niinä hetkinä mun piti varmistua, ettei kukaan muu huomannu mun tuijotusta.
Jos se Emilin jänistäminen Roomassa oli yks aihe, jota me välteltiin puheenaiheena Emilin kanssa, niin
Julia oli toinen. Mä en kertonu Emilille mitään siitä, että mä nukahdin suunnilleen joka ilta toinen käsi
puhelimella jossa oli auki Julian kuva ja toinen käsi, no arvaat kyllä missä. Vaikka me oli juteltu kaikista
muista asioista niin noi kaks aihetta oli sellasia, että ne jätettiin rauhaan. Ei meidän tarvinnu siitä sopia,
se oli molemmille itsestään selvää.
Viimesellä kouluviikolla oli tiedossa koulun disco, johon tietysti suunnilleen kaikki oli tulossa. Mä mietin
kuumeisesti monta päivää ja yötä, että uskaltaisinko pyytää Juliaa tanssimaan hitaita mun kanssa. Tai
pyytäisikö ehkä se mua? Pelkkä ajatuskin sai mun naaman virneeseen. Isä kysyi yhtenä aamuna
huolestuneena, oliko mulla maha kipeenä. Mä olin saanu Julialta viestin “Monelta sä oot ajatellu mennä
discoon?”. Mulla oli pelkät löysät bokserit jalassa ja mun heppi ponkaisi sellaiseksi tolpaksi pelkästä
riemusta, että mun oli pakko vajota kaksin kerroin lattialle rauhottelemaan. Disco. Julia. Julius.
Lähekkäin. Auts. Otas nyt iisimmin pikkukaveri.
poikkeuspäiviä. Kevätjuhlaa harjoteltiin ja tehtiin viimesiä kokeita. Toukokuu oli lämmin ja aika sateinen,
mut se oli hyvä, koska mulle tulee katu- ja siitepölystä kurja olo. Retkillä pääsi myös vähän vapaammin
olemaan Julian ja Emilin kanssa. Aikasemmin mulla oli ollu muitakin kavereita, mut mun antiikin reissujen
jälkeen mä olin alkanu vältellä muita ja musta tuntu että muut pojat vältteli mua. Emil oli edelleen luokan
kingi ainakin silloin kun se tahtoi olla. Sekin oli kuitenki jääny koko ajan enemmän sivuun muiden jutuista.
Ehkä meistä tuntui että muut oli vielä niin lapsellisia. Me oli kuitenkin nähty ja koettu yhessä sellasia
juttuja, että toisten poikien jutut tuntui jotenkin älyttömän laimeilta. Tai no okei, ehkä meilläkin oli välillä
aika pellemeininki. Kerran me leikattiin ämpäreihin aukot silmille, vedettiin ne päähän, otettiin mukaan
pari ämpärillistä vesi-ilmapalloja ja asetuttiin passiin yhen pyörätien varteen. Me sovittiin, että herrasmiehet ei kiusaa lapsia eikä vanhuksia, mutta muut on vapaata riistaa. Muutama makoisa tälli saatiinkin ohikulkijoihin. Jotkut ei osannu suhtautua asiaankuuluvalla huumorilla siihen, että tuplaosuma kasteli niiden vaatteet. Yks kalju apina lähti raivona meidän perään, mutta me päästiin karkuun. Siinä oli parkourtaidoista apua kun piti vipeltää menemään ämpäri päässä pitkin metsiä. Äijä kirosi kauheesti kun se ei saanu meitä kiinni. Takaa-ajon aikana kyllä pelotti, mut jälkeenpäin mun maha kramppasi naurusta.
Ei meidän elämä nyt ihan hetkessä muuttunu vakavaksi ja tylsäksi aikuisten keskusteluerämaaksi, mutta silti joku etäisyys meidän ja muiden poikien välille muodostui. Julialla oli vissiin tytöissä muutama hyvä kaveri, mutta sekin oli paljon meidän kanssa. Mä olisin voinu katella sen silmiin loputtoman kauan ja jos mä oon ihan rehellinen, kyllä mä aika usein katoinkin. Nimittäin Julian kuvia mun puhelimessa. En mä sitä livenä ilennyt tuijottaa muuten kuin sillon jos se ei nähny. Ja niinä hetkinä mun piti varmistua, ettei kukaan muu huomannu mun tuijotusta.
Jos se Emilin jänistäminen Roomassa oli yks aihe, jota me välteltiin puheenaiheena Emilin kanssa, niin
Julia oli toinen. Mä en kertonu Emilille mitään siitä, että mä nukahdin suunnilleen joka ilta toinen käsi
puhelimella jossa oli auki Julian kuva ja toinen käsi, no arvaat kyllä missä. Vaikka me oli juteltu kaikista
muista asioista niin noi kaks aihetta oli sellasia, että ne jätettiin rauhaan. Ei meidän tarvinnu siitä sopia,
se oli molemmille itsestään selvää.
Viimesellä kouluviikolla oli tiedossa koulun disco, johon tietysti suunnilleen kaikki oli tulossa. Mä mietin
kuumeisesti monta päivää ja yötä, että uskaltaisinko pyytää Juliaa tanssimaan hitaita mun kanssa. Tai
pyytäisikö ehkä se mua? Pelkkä ajatuskin sai mun naaman virneeseen. Isä kysyi yhtenä aamuna
huolestuneena, oliko mulla maha kipeenä. Mä olin saanu Julialta viestin “Monelta sä oot ajatellu mennä
discoon?”. Mulla oli pelkät löysät bokserit jalassa ja mun heppi ponkaisi sellaiseksi tolpaksi pelkästä
riemusta, että mun oli pakko vajota kaksin kerroin lattialle rauhottelemaan. Disco. Julia. Julius.
Lähekkäin. Auts. Otas nyt iisimmin pikkukaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Max Rahikainen on kiitollinen kaikista kommenteista, ehdotuksista ja kysymyksistä Juliukseen liittyen.