2. Kirja, Luku 6

Discopäivä tuntui matelevan tooosi hitaasti. Kaikki muutkin 6-luokkalaiset oli ihan täpinöissään. Ihan kohta alkais kesäloma. Discokin sai aika monen kiihdyksiin, kun kaikennäköistä säätöä näytti olevan yhellä jos toisella. Viestejä ja kuvia sinkoili ihmisten puhelimiin eikä opet enää jaksaneet yrittää sitä kieltää. Meidän luokan tehtävänä oli hoitaa discossa muutama homma. Me jaettiin vuoroja lipunmyyntiin ja kioskiin. Jasmin, Iida ja Eva halusi vetää pari ohjelmanumeroa. Mun ajatukset oli tietysti keskittyny siihen, miten mä saisin olla mahdollisimman paljon Julian seurassa. Vuoroista tuli sit niin älytön riita ja säätäminen, että open piti määrätä parit. Ja totta kai se otti kalenterinsa esiin, jossa oli meidän luokan oppilaat sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä ja alkoi siitä lätkimään pareja vuoroihin. Pahus. Eka puolen tunnin lipunmyyntivuoro: Julia Aava ja Emil Abell. Ja niin edelleen. Mulle tuli lipunmyyntivuoro tuntia myöhemmin Roope Karvisen kanssa. Roope oli mukava tyyppi, ei mua haitannu olla sen kanssa, mutta harmitti, että discoajasta meni ainakin tunti hukkaan. Onneksi discolle oli varattu kolme tuntia aikaa, viidestä kaheksaan. Mulla pitäis olla vielä tilaisuuksia ihan kohtalaisesti.

Lopulta koulupäivä oli ohi ja mä menin kotiin valmistautumaan. Tai höpö höpö, miten mä muka olisin valmistautunu? Eihän mulla menny kuin varttitunti siihen, että kävin suihkussa ja vedin puhtaat vaatteet päälle. Läksyjä ei enää ollu, kotityöt oli hoidettu, Emilin ja Julian kanssa oli sovittu, että me nähtäisiin kaupan luona puoli viideltä ja mentäisiin siitä yhtä matkaa koululle. Ei siis mitään järkevää tekemistä. Pelaaminen ei nyt maistunu. Mä yritin lukea yhtä kirjaa, mut ei siitäkään tullu mitään, vaikka yleensä mä tykkäsin lukee ainakin vähän aikaa jos oli tällanen tylsä hetki.

Lähdin norkoilemaan kaupalle kymmenen minuuttia etuajassa. Emil tuli siihen melkein heti mun perään ja Juliakin lopulta. Musta tuntui että se viivytteli tahallaan kotonaan ja halusi vain että me jouduttaisiin odottamaan sitä. Jos sovitaan tapaaminen puoleksi, niin kyllä musta olis reilua ilmottaa, jos ei pääse tulemaan etuajassa. Nyt oli kuitenkin kyseessä 6.luokan kevään viimenen disco. Mikään ei tuntunu sillä hetkellä yhtä tärkeeltä ja jännittävältä. Tänään mä tekisin ratkasevan alotteen.

Me pyöräiltiin koululle, mihin oli jo kerääntyny aika paljon porukkaa oottamaan sisäänpääsyä. Musta oli hyvä, että disco oli vain 3-luokkalaisille ja siitä ylöspäin. Pienet on joskus ihan veikeitä välitunneilla, mut ne roikkuu liikaa meidän isojen ja erityisesti tyttöjen lahkeissa kiinni ja tyttöjen huomio menee niihin. Nyt ei ollu vaahtosammuttimista haittaa. Julia ja Emil meni heti valmistelemaan lipunmyyntipöytää, sillä discon alussa siinä olis tietysti kaikkein kovin ryysis. Mä lähdin kiertelemään ja kysymään mitä biisejä dj:llä oli soittolistassa. On yllättävän vaikeeta näyttää siltä, että olis hirveesti tekemistä ja järjesteltävää, kun oikeesti ei ole yhtään mitään järkevää puuhaa. Mut mä en ollut ainoo. Tuntui, että kaikki kuutoset sääti ihan älyttömästi. Valvovilla opeilla oli täysi työ, kun ne yritti estää isompien vahinkojen syntymisen. Sit kello oli lopulta tasan, ovet avattiin ja porukkaa alkoi tulvimaan sisään.