Nyt kun mä olen kirjottanut tähän suunnilleen joka ikisen salaisuuden, jota mulla on, mua rupesi
hirvittämään. Kuka sä olet ja kuka mä olen? Miten on mahdollista että meidän mielet vaihtoi paikkoja,
mutta ruumiit ei? Tai siis mistä mä tiedän matkustiko mun iho- ja lihassolut myös Roomaan mun
ajatusten mukana? Ainakin musta tuntui, että mä olin ihan sama poika joka ikistä pahanhajuista
perskarvaa myöten. Mites mun aivot? Eikö kaikki mun muistot ja kaikki mitä mä tunnen ole mun aivoissa?
Vähän niin kuin tietokoneen kovalevyllä. Jos meidän kehot säilyi ja mielet vaihtoi paikkaa, miten mä
ymmärsin kaiken mitä Roomassa puhuttiin? Ei taivu enää tältä Juliukselta rooman murre. Itse asiassa en
muista sanaakaan, mutta sen muistan, että ymmärsin ja puhuin sitä kuin äidinkieltä. Vaihtoiko meillä
paikkaa vain osa ajatuksista ja muistoista, ja osa jäi paikoilleen? Ollaanko me oikeastaan sama ihminen?
Onko Emilin ja Emiliuksen kohdalla sama homma? Ja Julian ja antiikin Julian? Oliko jokaisella ihmisellä
joku vastinpari antiikissa? Sen verran mäkin tiesin, että parituhatta vuotta sitten ihmisiä oli maapallolla
monta miljardia vähemmän kuin nyt. Ei mene parit ihan tasan.
hirvittämään. Kuka sä olet ja kuka mä olen? Miten on mahdollista että meidän mielet vaihtoi paikkoja,
mutta ruumiit ei? Tai siis mistä mä tiedän matkustiko mun iho- ja lihassolut myös Roomaan mun
ajatusten mukana? Ainakin musta tuntui, että mä olin ihan sama poika joka ikistä pahanhajuista
perskarvaa myöten. Mites mun aivot? Eikö kaikki mun muistot ja kaikki mitä mä tunnen ole mun aivoissa?
Vähän niin kuin tietokoneen kovalevyllä. Jos meidän kehot säilyi ja mielet vaihtoi paikkaa, miten mä
ymmärsin kaiken mitä Roomassa puhuttiin? Ei taivu enää tältä Juliukselta rooman murre. Itse asiassa en
muista sanaakaan, mutta sen muistan, että ymmärsin ja puhuin sitä kuin äidinkieltä. Vaihtoiko meillä
paikkaa vain osa ajatuksista ja muistoista, ja osa jäi paikoilleen? Ollaanko me oikeastaan sama ihminen?
Onko Emilin ja Emiliuksen kohdalla sama homma? Ja Julian ja antiikin Julian? Oliko jokaisella ihmisellä
joku vastinpari antiikissa? Sen verran mäkin tiesin, että parituhatta vuotta sitten ihmisiä oli maapallolla
monta miljardia vähemmän kuin nyt. Ei mene parit ihan tasan.
Pyörittelin näitä päässäni niin kauan kunnes päätä alkoi särkeä. Kyllä mä mietin joka päivä sitäkin
vaihtoehtoa, että mä olin vain seonnut muutamaksi päiväksi ja mitään aikamatkaa ei koskaan
tapahtunutkaan. Mut sen ajatuksen mä suljin nopeesti pois mielestäni. Mä tiesin mitä mulle oli tapahtunut
ja pidin siitä kiinni. Se oli yksi harvoja asioita, joista mä sain voimaa silloin kun luokan äijät pani taas
kerran levyn pyörimään. Mä en ollut seonnut.
vaihtoehtoa, että mä olin vain seonnut muutamaksi päiväksi ja mitään aikamatkaa ei koskaan
tapahtunutkaan. Mut sen ajatuksen mä suljin nopeesti pois mielestäni. Mä tiesin mitä mulle oli tapahtunut
ja pidin siitä kiinni. Se oli yksi harvoja asioita, joista mä sain voimaa silloin kun luokan äijät pani taas
kerran levyn pyörimään. Mä en ollut seonnut.
Yhden asian mä älysin kun olin tuumaillut riittävän kauan. Me ei koskaan tulla näkemään toisiamme
kasvoista kasvoihin. Tai jos se joskus tapahtuu, sit mä olen valmis sekoamaan. Ainakin tällä hetkellä
vaikuttaa siltä, että aina silloin kun mä olen täällä, sä olet antiikissa ja toisin päin. Ehkä tätä on sen
takia helppo kirjoittaa. Tää on päiväkirja, jota yksi erikoinen tyyppi kahden tuhannen vuoden takaa
ehkä joskus lukee. Ei mun tarvii hirveästi salailla tai häpeillä mitään.
kasvoista kasvoihin. Tai jos se joskus tapahtuu, sit mä olen valmis sekoamaan. Ainakin tällä hetkellä
vaikuttaa siltä, että aina silloin kun mä olen täällä, sä olet antiikissa ja toisin päin. Ehkä tätä on sen
takia helppo kirjoittaa. Tää on päiväkirja, jota yksi erikoinen tyyppi kahden tuhannen vuoden takaa
ehkä joskus lukee. Ei mun tarvii hirveästi salailla tai häpeillä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Max Rahikainen on kiitollinen kaikista kommenteista, ehdotuksista ja kysymyksistä Juliukseen liittyen.