1. Kirja, 1. Osa, Luku 13

Mä oon tullut siihen tulokseen, että ainoa tapa millä mä saan Emilin täysin vakuuttuneeksi mun tarinasta
on se, että sekin käy antiikin Roomassa. Liikkavarastoon me päästään kahdestaan aika helposti. Sen
verran Emil voi auttaa mua mun todistelussa. Onhan meillä liikan tunteja melko usein ja varastosta pitää
aina hakea tavaraa. On vaan hemmetin vaikeaa tietää, milloin te olette kellarissa yhtä aikaa. Mä toivon,
että sulla on sama ongelma ja sä viet Gaius Emiliusta kellariin niin usein kuin voit. Sä olet luultavasti
kertonut Gaiukselle sun vierailusta täällä. Mä näen jo etukäteen sen kyllästyneen ilmeen sekä Emilin että
Gaiuksen kasvoilla, kun me yritetään selittää, miksi nurkkaan tai kellariin pitää taas kerran mennä. Kyllä
hullulla on halvat huvit.       

Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä sopia käytännön asioista. Miten me toimitaan, jos siirtyminen
Roomaan ja tänne tapahtuu taas uudelleen. Ensinnäkin mä jätän joka aamu tämän päiväkirjan mun
tyynyni alle. Sä löydät tän takuulla. Mä luotan mun perheeseen sen verran, että ne ei tongi mun tavaroita
ja vaikka ne löytäisi tämän, ne ei lukisi. Ja vielä, kun mä olen antiikissa ja sä täällä niin se on aika pieni
ongelma, jos mun perhe lukee mun päiväkirjan. Sä tarviit kuitenkin kaiken mahdollisen avun. Yritä
kuitenkin pitää tää salassa. Kirjota tähän perään jotain selostusta siitä, mitä täällä on tapahtunut.
Mäkin jätän sulle jotain muistiinpanoja sun huoneeseen.

Menkää Gaiuksen kanssa liikuntavaraston nurkkaan jokaisena koulupäivänä tasan kello 12.00. Niin
mekin tehdään Roomassa. Mulla ei ole siellä kelloa, mutta keskipäivä on helpointa tunnistaa auringon
avulla. Tietenkään me kaikki ei välttämättä onnistuta menemään siirtopaikkaan samana päivänä yhtä
aikaa, mutta jos yritetään, niin joku päivä se onnistuu. Mä haluan käydä lyhyesti antiikissa, vakuuttaa
mun parhaan ystäväni siitä, että mun kaikki muumit on laaksossa ja voivat vielä lisäksi ihan helvetin
paljon paksummin kuin koskaan. Sitten kun luokan jätkät aukoo seuraavan kerran päätään me
annetaan niille Emilin kanssa sellainen löylytys, että joka ikinen alkuperäinen tubevideo poistuu netistä
yhtä nopeesti kuin yläkoululainen torilta kun poliisi ratsaa reppuja kevätjuhlapäivänä. Mä ja mun
ylivertanen ystävä. Tai sitten me hymyillään vaan vinosti ja tuumataan, että antaa pikkupoikien nillittää.  

Mun ei varmaan tarvii korostaa, että yrittäkää nyt herranjumala ottaa muilta mallia siitä, miten täällä
käyttäydytään. Mä en halua siivota samanlaista sotkua kuin mitä sun puuhasteluista oli jäänyt tänne
meidän ekan reissun jälkeen.

Toivottavasti sä olet lukenut tämän kaiken. Mä olen pahoillani, että tästä tuli näin pitkä.