1. Kirja, 2. Osa, Luku 1

Tyttöjen liikunnanopettaja on sairaana. Siksi sekä tyttöjen että poikien liikuntaryhmät tekevät
lihaskuntoa salissa yhden opettajan ohjauksessa. Sali on täynnä eloisia oppilaita ja opettajalla on täysi
työ ohjeistaa liikkeitä, valvoa järjestystä ja rauhoitella kinastelua. Juliuksen ja Emilin on helppo livahtaa
välinevarastoon. 

- Me on käyty täällä jo varmaan viistoista kertaa eikä mitään ole tapahtunu. Julle hei, mulla loppuu kohta kärsivällisyys tähän ramppaamiseen.

- No mee sitten tuonne säheltämään. Ei tuollasessa tunnissa ole mitään järkeä. Yhtä tyhjän kanssa.

- Totta. Mut jos olis tavallinen tunti, niin mä en enää jaksais kyhjöttää täällä tuijottamassa nurkkaa. Jätkät on alkanu puhuu kaikenlaista siitä mitä ne luulee että me täällä puuhataan.

- Mä en välitä niistä ääliöistä pätkääkään.

- No sulla ei olekaan mitään menetettävää. Mulla on.

- Kiitti. Sä oot aina niin hiivatin piristävä.

- Ei kestä. Mä lähden nyt meneen.

Emil kääntyy salin ovelle päin, mutta juuri silloin ovi aukeaa ja Julia livahtaa sisään.

- Miksi te ootte täällä?

- Tuolla salissa on tylsää. Koko ajan vaan ootetaan kun joku säätää.

- No joo. Mutta te ootte täällä kuulemma aika usein. Kaikki puhuu siitä.

- Se ei kuulu sulle. Olisitko ystävällinen ja menisit pois?

- Kattokaa tuota nurkkaa. Mitä ihmettä, se on jotenkin sumeena.

Julius ja Emil kääntyvät nurkkaa kohti. Se väreilee. Julius ottaa Emiliä hartioista kiinni ja vetää häntä
nurkkaa kohti.

- Nyt mennään. Tätä mä oon oottanu koko ajan.

- Hei mä en tiedä haluunko mä kuitenkaan. Mä uskon sua kyllä. Ei mennä.

- Ei kun nyt tuut.

Emil on Juliusta vahvempi, mutta Julius vetää Emiliä kaikin voimin nurkkaan ja Emil ei älyä heti
vastustella tosissaan. Julia näkee kun poikien piirteet alkavat ensin muuttua epäselviksi ja lopulta
hävitä kokonaan.

- Pojat, mitä teille tapahtuu? 

Julia ryntää nurkkaa kohti ja hänkin alkaa tuntea kummaa kihelmöintiä varpaissa ja sormissa...